Perinteinen kansankulttuuri piti kuitenkin osittain pintansa, vaikka se joutuikin kirkon vainon kohteeksi, koska kirkko pelkäsi sen pakanallisia piirteitä. Myös keskiajan tavallinen ihminen joutui sietämään pelkoa, sekä omaa että ulkoapäin tulevaa. Keskiajan ihmiselle pelon kohteita olivat muun muassa epähygieenisistä asuinoloista johtuvat sairaudet sekä erilaiset luonnonilmiöt. Pelätyimpien uhkien joukkoon kuului muun muassa rutto, jota kutsutaan mustaksi surmaksi. Suomi oli kuitenkin yksi niistä onnekkaista pohjoismaista Islannin kanssa, jotka ilmeisesti säästyivät kokonaan mustalta surmalta. Mustan surman vakavuudesta kertoo kuitenkin muun muassa se, että joka toisen norjalaisen on arvioitu menehtyneen siihen vuosien 1348-1350 välisenä aikana.
Luonnonilmiöiltä ei kuitenkaan Suomikaan säästynyt, koska keskiajan ihminen pelkäsi täysin normaaleja luonnossa tapahtuvia asioita, kuten esimerkiksi auringonpimennyksiä, pyrstötähtiä, sateenkaarta, ukkosta sekä huonoa säätä. Minkä tahansa epätavallisen ilmiön ajateltiin olevan joko merkki tai rangaistus jumalalta. Myös sairauksien koettiin liittyvän hengellisiin asioihin, koska niiden todellisia syitä ei vielä tiedetty. Usein paholaisen, henkien tai demonien selitettiinkin aiheuttaneen sairaudet ja paholaista pelättiin. Lisäksi keskiajalla levisi maailmanlopun pelko, ja suuret onnettomuudet vain vahvistivat antikristuksen ja maailmanlopun teemojen leviämistä.
Tervetuloa katsomaan ilmiötuotoksiani sekä seuraamaan niiden valmistumista!
studythings 