Rehevöityneen vesistön ongelmat

Kuivasojan kuuluessa Kuivasjärveen, koskettaa sitä Kuivasjärven alentunut happipitoisuus. Vuodesta 1985 lähtien Kuivasjärvessä on ollut talviaikana ilmastuslaitteet ja erityisesti kevättalvisin on veden happipitoisuus niin alhainen, että kaloilla on riski kuolla hapenpuutteeseen. Ilmastuslaitteet ovat kuitenkin parantaneet järven tilannetta ja Oulun kaupungin Pyykösjärven ja Kuivasjärven kunnostuksen yleissuunnitelmassa (2004) kerrotaan, että hapettamisen aloitettua vakavampi kalakuolemiin johtanut happikato todettiin viimeksi vuonna 1991, jolloin ilmastuslaitteet olivat olleet alkutalvella epäkunnossa.

Järvien kunnostuksen yleissuunnitelmassa kuitenkin epäillään, että Kuivasjärven hapetuslaitteen teho olisi alimitoitettu. Tämän vuoksi on mahdollista, että Kuivasjärven – kuten myös Kuivasojan – happitilanne ei ole paras mahdollinen. Koska rehevät ja matalat pienet järvet ovat herkimpiä happipitoisuuden alenemiselle, voi Kuivasjärven, ja sen myötä todennäköisesti myös Kuivasojan, todeta kärsivän vesistön rehevyydestä; luonnostaan hyvinvoiva vesistö ei tarvitse lisähapetusta.

Luontoretkellä 15.5.2012 havaitsin Kuivasjärven hapetuslaitteen sijaitsevan hyvin lähellä Kuivasojaa.

Kuivasjärven rehevyys selvisi minulle taustatutkimuksen avulla, jonka jälkeen selvitin Kuivasojan rehevyyden tutkimalla taustatietojen lisäksi aluetta myös maastossa, sekä tarkastelemalla aiempina vuosina alueelta ottamiani kuvia. Keväällä 2012 olen tehnyt useita luontoretkiä, joiden aikana olen dokumentoinut Kuivasojan luontoa ja aiempia kuvia Kuivasojalta minulla on vuodelta 2010. Rehevyyden selvittämiseksi täytyi kuitenkin ensin tietää, miten vesistön rehevyys ilmenee: Vesistöissä rehevöityminen näkyy veden samenemisena, joka johtuu planktonlevien lisääntyneestä kasvusta. Myös vesikasvillisuus lisääntyy ja ranta-alueilla esiintyy rihmalevien liiallista kasvua, jonka lisäksi rehevöityminen voi johtaa runsaiden leväesiintymien yleistymiseen sekä vesistöjen happikatoon ja kalastomuutoksiin.

Koska tutkimusaikanani 16.4.- 28.5.2012 luonto ei ole vielä noussut täyteen kukoistukseensa, Kuivasojan rehevyys näkyy parhaiten vuoden 2010 kuvista.

Syksyn alussa 26.9.2012 otettu kuva, jossa näkyy Kuivasojan vesikasvillisuuden runsaus.

Kuivasojan suulta järveä kohti otettu kuva 5.9.2010.

Keväällä 2012 tein havaintoja viherlevästä, tosin leväesiintymä oli suhteellisen pieni.

Kuivasojan reunalta otettu kuva 28.4.2012. Vedessä näkyy rihmamaista viherlevää mattona.

Ilmojen lämmetessä lisää, Kuivasojan rehevyystasoa voisi tutkia omatoimisesti tekemällä havaintoja muun muassa levien esiintymisestä. Ottaen huomioon, että Kuivasjärvellä on mitattu korkeita typpi- ja fosforipitoisuuksia, ja typpi sekä fosfori kuuluvat tärkeimpiin rehevöitymistä edistäviin ravinteisiin, voisi Kuivasojan tämän hetkistä rehevöitymistilannetta selvittää myös mittaamalla näiden ravinteiden pitoisuuksia vedestä. Erityisesti fosforin mittaaminen olisi tärkeätä, koska usein järvien rehevyystaso määritetään fosforipitoisuuksien perusteella. Rehevyystasoa arvioitaessa, käytetään useimmiten vesistön pintakerroksesta kesäkuukausina mitattuja kokonaisfosforipitoisuuksia.

OIVA – Ympäristö- ja paikkatietopalvelusta löytyy tietoa Kuivasojan fosforipitoisuuksista vuosilta 1992 ja 1994. Kesäkuussa 1992 veden kokonaisfosforipitoisuus on ollut 64,0 ug/l, mikä luokitellaan veden käyttökelpoisuusluokituksen fosforipitoisuuden raja-arvojen mukaan välttäväksi ja rehevyystasoltaan reheväksi. Syyskuussa 1994 kokonaisfosforipitoisuus on ollut jo hieman matalampi, 43,0 ug/l, mikä luokitellaan laatuluokaltaan tyydyttäväksi, mutta kuitenkin edelleen reheväksi. Tässä on kuitenkin huomioitava kuukausien välinen mahdollinen vaihtelu ja suositus rehevyystason määrittämisestä kesäkuukausien näytteistä.

Tuoreempia fosforipitoisuuksien mittaustuloksia löytyy ainoastaan Kuivasjärveltä. Kuivasjärven länsiosan näytteenottopiste on aivan Kuivasojan vieressä, ja sieltä on vuoden 2010 syksyllä mitattu laatuluokaltaan joko tyydyttäviä tai välttäviä, ja rehevyystasoltaan reheviä kokonaisfosforipitoisuuksia. Tämän perusteella onkin hyvin oletettavaa, että Kuivasojan tämän hetkiset fosforipitoisuudet olisivat rehevyystasoltaan myös reheviä. Asia olisi kuitenkin syytä varmistaa, koska vuoden 2010 jälkeen mittaustuloksia fosforipitoisuuksista ei löydy Kuivasojasta eikä myöskään Kuivasjärvestä.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Biologia, Ihmisen suhde ympäristöön, Ilmiöpohjainen oppiminen, Norppa 16.4.-31.5.2012

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s