Auktoriteettiaseman väärinkäyttö

Pohdin tässä kappaleessa sitä, kuinka auktoriteettiaseman väärinkäyttö voi vaikuttaa sosialisaation tuloksiin. Koska sosialisaatio on se prosessi, jossa mukaudutaan vallitsevaan yhteiskuntaan ja yhteisöihin – opitaan yhteisön tavat, arvot ja käytännöt, on sen oltava yksilölle ainakin jossain määrin mielekästä ja motivoivaa, koska muuten yksilö voi herkästi vastustaa sosiaalistumista. Sosiaalistumisen eli yhteiskuntaan mukautumisen vastustaminen kohoaa avainsanaksi, kun puhutaan auktoriteettiaseman väärinkäytön vaikutuksista. Yhteiskunnan auktoriteettihahmot – päättävissä viroissa olevat henkilöt – voivat toimia vastoin yhteiskunnassa yleisesti vallitsevia arvoja, jolloin he yhteiskunnan edustajina saavat toiminnallaan helposti aikaan kapinaa ja uhmaa. Voi myös olla niin, että yhteiskunnan arvot sotivat yksilön arvoja vastaan, jonka seurauksesta yksilö ei halua mukautua yhteiskuntaan, vaan vastustaa sitä.

Koska ihmisellä on tarve kokea voivansa itse kontrolloida elämäänsä ja päättää asioistaan ja ajatuksistaan, täytyy sosialisaation jo itsessään jättää varaa yksilön omille valinnoille. Eli huolimatta siitä, kuinka voimakkaasti me joihinkin yhteisöihin mukaudumme, on meidän voitava tuntea sen olevan meidän oma päätöksemme. Täten konformisuuden ja myöntyvyydenkin takaa voi viime kädessä löytää oman valinnan, oman tahdon mukautua ryhmään. Kuitenkin silloin, kun kyse on pakosta ja/tai auktoriteettihenkilön tietynlaisesta väärästä toiminnasta, tulee useimmiten kuvioihin joko tottelevaisuus tai tottelemattomuus – yksilön oman valinnan mukaan. Tällöin kuitenkin henkilön oma tahto voi olla ristiriidassa oman valinnan kanssa: ei tahdo totella, mutta valitsee tottelevaisuuden esimerkiksi pelon motivoimana.

Esimerkkejä tilanteista, joissa auktoriteettihahmo käyttäytyy vastoin yhteiskunnassa vallitsevia arvoja, on monia: Yksilö voi saada häntä alentavaa kohtelua yhteiskuntaan kuuluvilta tahoilta, kuten esim. Kelasta, sosiaalitoimistosta tai terveyskeskuksesta, ja menettää sen myötä luottamustaan yhteiskunnan toimintaan. Auktoriteettihahmot voivat toimia hyvinkin sopimattomalla tavalla asiakastaan kohtaan, ja esimerkkejä tällaisesta voimme lukea muun muassa uutisista. Siinä missä sosialisaatiossa opitaan kunnioittamaan ja arvostamaan toinen toisiamme, ovat törmäykset ihmisen ja yhteiskunnan välillä kuin aikakoneita, jotka mitätöivät ajan myötä tapahtuneen sosialisaation positiivisia tuloksia. Kun sosialisaatioprosessin myötä opitaan kunnioitus yhteiskuntaa ja toisia ihmisiä kohtaan, nakertavat tällaiset kohtaamiset kerta kerran jälkeen palasia sosialisaation tuloksista: yksilö ei ole motivoitunut kunnioittamaan yhteiskuntaa silloin, kun hän kokee, että yhteiskunta ja sitä edustavat henkilöt eivät kunnioita ja arvosta häntä.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): Ilmiöpohjainen oppiminen, Kuka minä olen? 13.8.-28.9.2012, Psykologia

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s