Tunteet sosiaalisessa kanssakäymisessä

Erilaisia tunteita on hyvin paljon, jopa satoja, ja ne voidaan jakaa eri ryhmiin: perustunteisiin, perustunteiden muunnelmiin ja yhdistelmätunteisiin. Perustunteisiin kuuluvat muun muassa viha, pelko, suru, inho, yllätys, onni, kiinnostus ja ilo. Joskus myös häpeän ja syyllisyyden voidaan katsoa kuuluvan perustunteisiin. Perustunteiden muunnelmat ovat puolestaan sellaisia tunteita, joissa on perustunteen lisäksi mukana myös jokin muu tunne: esimerkiksi kateus on yhdistelmä vihaa ja ihailua. Monimutkaiset yhdistelmätunteet taas voivat pitää sisällään hyvinkin useita eri tunteita: esimerkiksi mustasukkaisuuteen voi kuulua niin vihaa, pitämistä kuin myös jätetyksi tulemisen pelkoa.

Osa näistä tunteista kuuluu myös niin sanottuihin sosiaalisiin tunteisiin, joilla on merkitystä nimenomaan sosiaalisessa kanssakäymisessä. Sosiaalisia tunteita ovat muun muassa häpeä, nolous, rakkaus, välittäminen ja kateus. Vaikka kaikki tunteet voivat vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen, on näillä tunteilla erityisen suuri vaikutus ihmissuhteisiin, niiden syntymiseen sekä laatuun: esimerkiksi syyllisyys motivoi ihmistä hyvittämään tekonsa, välittäminen pitämään huolta, rakkaus esimerkiksi lähestymään toista ihmistä jne.

Tunteet ovat myös sosiaalisia signaaleja, jotka viestivät ilmeiden ja eleiden avulla toisille ihmisille, miten kyseiseen henkilöön kannattaa suhtautua missäkin tilanteessa. Esimerkiksi kukaan tuskin mielellään ärsyttää vihaisen näköistä henkilöä, kun taas iloista ihmistä voi ehkä joskus leikkimielellä ärsyttääkin. Toisen kasvoilta voi myös usein lukea, mitä henkilö tarvitsee: itkevä kaipaa lohdutusta, vihainen ehkä joskus rauhoittelua, alakuloinen piristystä jne. Tosin usein käy niin, että esimerkiksi itkevän seurassa oma olokin muuttuu alakuloiseksi. Tämä johtuu tunnetartunnasta: tunne ikään kuin tarttuu yksilöstä toiseen.

Mainokset

1 kommentti

Kategoria(t): Ilmiöpohjainen oppiminen, Kuka minä olen? 13.8.-28.9.2012, Psykologia

One response to “Tunteet sosiaalisessa kanssakäymisessä

  1. Aki

    Perustunteiden osalta pohdit häpeää ja syyllisyyttä, joista häpeän mainitset myöhemmin sosiaalisissa tunteissa. Näihin liittyy sellainen kehityspsykologian termi kuin mielen teoria. Jos lapsi ei tiedosta sitä, että toinen ihminen ajattelee, aistii, tuntee ja kokee eri asioita kuin hän itse, on hänen mahdotonta kokea myöskään kateutta, häpeää, syyllisyyttä ja ylpeyttä.

    Sosiaalisista signaaleista tunteilla on tosiaan merkittävä rooli: miettii vaikkapa tilannetta, jossa yksilön kielellinen viestintä on ristiriidassa hänen tunneilmaisunsa kanssa. Toisaalta saatamme joskus myös ylitulkita non-verbaalia viestintää, jolloin löydämme toisen käyttäytymisestä viitteitä tunteista, joita toinen ei oikeasti tunne. Hyvää pohjaa jatkopohdinnoille tässä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s